Kyttyrälohen kalastus – missä, milloin ja millä välinein

Kyttyrälohi (Oncorhynchus gorbusha) eli pukkelaks (tai vaan ”pukkeli”) on Kuolan niemimaalta Norjaan levinnyt vieraslaji, joka elää vain kaksi vuotta. Kyttyrälohta on istutettu myös Itämereen, ja saaliita on myös raportoitu, vaikka pysyvää kantaa Itämereen ei olekaan muodostunut.

Sen sijaan  Norjaan on syntynyt lisääntyviä kantoja, jotka ainakin toistaiseksi nousevat joka toinen vuosi. Edellinen suurnousu tapahtui vuonna 2023 ja siten kesä 2025 on jälleen kyttyrälohivuosi.

Tämä artikkeli käsittelee kyttyrälohen kalastusta Pohjois-Norjassa. Löydät lisätietoa lajista Suomen Kalakirjaston verkkosivustolta.

Merellä ruokailevat makrilliparvet näkee usein jo kaukaa rannalta: kun makrillit ruokailevat pinnan tuntumassa, meri ”kihisee” eli veden pinnalla käy kova kuhina. Kyttyrälohi ei kuitenkaan käyttäydy näin (vastauksena useamman kerran kysyttyyn kysymykseen), vaan kyttyrälohta kalastetaan kuten atlantinlohta, meritaimenta tai merirautua.

Toisin sanoen, kyttyrät pysyttelevät pinnan alla kuten muutkin lohikalat.

Myöskään (tätäkin on kysytty) merenpinnan yläpuolella parveilevat lokit eivät merkitse sitä, että alapuolella uisi kyttyrälohipari; usein näissä tilanteissa lokit ovat pienemmän kalan perässä. Vaikka kyttyrälohi ei kasva suureksi (vaan pysyy titin eli hyvän ruokakalan kokoisena), kala olisi (yleensä) kilosta kolmeen painavana yksilönä lokille liian suuri suupala.

Kyttyrälohi on erittäin syöntihaluinen, mutta sillä on yksi suuri ero meritaimenen ja lohen suhteen: kyttyrän suu on ”löysä” eli sinun tulee väsyttää kalaa varovaisemmin kuin muita lohikaloja. Toisin sanoen, repimällä ja hosumalla todennäköisesti menetät kalan (kuten muidenkin kohdalla mutta entistä varmemmin). Paras vinkki on käyttää kevyempää jarrua kelassa ja pitää tasainen paine kalaan koko väsytyksen ajan.

Matalilla rannoilla kyttyrälohta kannattaa pyytää kuten meritaimenta eli noin kahdesta kolmeen tuntia siitä, kun vuorovesi on matalimmillaan ja alkaa nousta. ”Taika” perustuu rantakivikosta irtoavaan ravintoon, jota kalat saapuvat syömään. Voit tarkistaa vuoroveden vaihtelut Se havnivå -sivustolta.

Syvillä rannoilla vuorovesi ei vaikuta samoin; voit pyytää kalaa käytännössä kellon ympäri.

Useimpien lohijokien suilla pätee yleinen nyrkkisääntö, yleensä 200 metrin kieltoraja eli rauhoitusalue. Pohjois-Norjassa on kuitenkin alueita, joissa saa pyytää kyttyrää maksutta tai kevennetyllä hinnalla.

Kyttyrälohi ruokailee heittomatkan päässä rannasta matkalla kohti kutujokea. Tämä tarkoittaa, että sinun kannattaa kalastaa alueita, jotka sijaitsevat kalan vaellusreitin varrella kohti jokea.

Yksi maksuton kohde löytyy Annijoelta (Vestre Jakobselv): kyttyrälohen kalastusalue alkaa Nykulpenista (merkitty kyltillä) ja ulottuu aallonmurtajan päähän asti (merkitty kyltillä). Voit aktivoida maksuttoman luvan Elveguidenin sivustolla.

Mistä muualta pukkelia sitten saa? Koska Facebookissakin on nykyään oma käännöstoiminto, voit seurata saalisraportteja Pukkellaks Norge -ryhmässä. Lisäksi Facebookista löytyy lukuisia paikallisryhmiä eri alueille, joita voit etsiä käyttämällä hakusanaa ”Pukellaks”. Yksi tällainen on tietenkin Pukkellaks i Troms og Finnmark.

Helpoin tapa tunnistaa tuore eli kirkas eli hyväkuntoinen kyttyrälohi on katsoa sen pyrstöä: kyttyrälohella on selkeästi erotettavia pilkkuja myös pyrstössä; atlantinlohella, meritaimenella ja meriraudulla ei ole lainkaan pilkkuja pyrstössä. Myös tuoreella eli kirkkaalla kyttyrälohella on pilkkuja pyrstössä.

Meressä kyttyrälohi on teräksenhohtoinen, sinertävä selästä ja hopeinen kyljistä. Kalan vatsa on vaalea.

Kooltaan kyttyrälohi on yleensä 45–65 cm pitkä ja painaa 1–3 kiloa. Kala ei kasva kovin isoksi, koska se elää vain kaksi vuotta. Mätänemisprosessi alkaa, kun kala nousee jokeen. Jos kuitenkin saat joesta aivan kirkkaan pukkelin, tämänkin voit syödä. Tunnistat kyllä ulkonäöllisesti, onko kalan väreissä tai ihossa alkanut tapahtua muutoksia.

Kutuaikana koiraalle kehittyy selkään iso kyttyrä ja kalan väritys tummuu ja muuttuu violetimmaksi. Myös naaraskala saa samat värit. Lisäksi kylkien alaosassa näkyy ruskeanvihertäviä ja valkoisia laikkuja ja pyrstö alkaa kellastua. Kalalle kasvaa valtava koukkuleuka, joka on täynnä irvokkaasti törröttäviä hampaita. Näitä kaloja ei voi enää syödä, sillä tuomiopäivä on jo koittanut.

Kyttyrälohen nousun ennustaminen on erittäin haastavaa:

• Kyttyrälohen elinkierto on kaksivuotinen, ja kannan koko voi vaihdella dramaattisesti vuodesta toiseen. Kannanvaihtelut ovat suuria myös lajin alkuperäisillä esiintymisalueilla Tyynenmeren pohjoisosissa.
• Merivaiheen aikana tapahtuvia muutoksia on vaikea tutkia, eikä tiedetä tarkasti, kuinka moni poikasista selviää aikuiseksi ja palaa jokiin.
• Poistopyyntien ja ympäristötekijöiden (kuten veden lämpötila ja ravintotilanne) vaikutukset ovat vaikeasti ennustettavissa.
• Lopulliset nousumäärät selviävät vasta kesän edetessä, kun kalojen nousu on havaittu seurantamenetelmillä.

Kyttyrälohi nousee jokiin pääasiassa parittomina vuosina, ainakin tällä hetkellä. Edellinen suuri nousu tapahtui vuonna 2023. Kesällä 2025 kyttyrälohen nousu on kuitenkin poikennut paljonkin viime kerrasta: lännessä on raportoitu aiempia saaliita, kun taas Varangin alueella kyttyrälohen nousun sanotaan olevan myöhässä (paikallisten mukaan).

Yleisesti voidaan sanoa, että kyttyrälohen nousu alkaa juhannuksen tienoilla eli kesäkuun lopussa. Otollisin aika kyttyrälohen kalastukselle jatkuu juhannuksesta noin kuukauden eteenpäin. Silti vielä elokuullakin voi saada kirkkaan nousukalan.