Ison lohen soutamista alkukesästä
Alkukaudesta ison lohen eteen joutuu tekemään enemmän töitä. Lohensoututekniikka vaatii taitoa ja kokemusta, myös lihasvoimia, kun veneen reunoja nuoleva virta on kova ja voimakas. Tällöin lohen soudussa tulisi pystyä mukailemaan virran liikkeitä. Kokka ohjataan pystysoudulla lohijoen rantojen lepopaikkoihin, missä kalatkin huilaavat.
Keskikesällä soudetaan siksakkia
Keskikesän lohensoutu vaatii sekin kalastajalta käsivoimia mutta myös ajatusta. Kun keväisen tulvien sekä nopean ja korkean veden jälkeen virta rauhoittuu, myös vieheiden vauhti hiipuu, mitä korjataan soutamalla siksakkia. Tällöin veneen perä tekee työtä kalastajan puolesta, joka keskittyy airojen käsittelyyn.
Suvantoa ei kuitenkaan tule kalastaa hutiloiden rannalta toiselle, ahnehtien koko joen leveys yhdellä kertaa. Sen sijaan laskuja kannattaa tehdä kolme: ensimmäisellä kerralla soudetaan joen oikea reuna, sitten vasen ja lopulta joen keskiosan asentopaikat.
Loppukauden lohensoutu
Loppukauden lohensoutu vaatiikin sitten jo paljon enemmän niin kalastajalta kuin ottipeleiltä – onhan lohi nähnyt niitä kuluvan kauden aikana jo sadoittain. Yksittäisiä paikkoja ei jäädä hinkkaamaan vaan joen kuningasta ärsytetään nopein toistuvin laskuin. Ja koska nopeat liikkeet ärsyttävät nekin, ottipelille kannattaa antaa kunnolla vauhtia.
Ottipelit lohensoutuun
Perholla ja vaapulla
Lohta voi soutaa yksin esimerkiksi kolmella vavalla ja kaksin 4–5 vavalla, myös niin että laita-onkien syötteinä toimivat perhot ja keskellä vaaput. Tällainen sekakäyttökin on ihan yleistä, ja monet tuntemani lohenkalastajat ovat saaneet saalista niin perhoilla kuin vaapuilla, samasta veneestä ongittuna.
Osa soutaa mieluummin kaksi- tai kolmihaarakoukkuihin sidottuja perhoja, koska ne ovat hieman painavampia kuin yksihaaraiset. Toiset laittavat noin parin petrin päähän perhosta isohkon leikarin, mikä sekin painottaa perhoa ja kerää roskia.
Soutaminen luo perhon liikkeen
Lohta soutaessa kannattaa tehdä jyrkkiä käännöksiä kesken poikkisoudun. Myös suuntaa vaihdettaessa käännös on jyrkkä, jolloin vene kääntyy melkein niillä sijoillaan. Tämän perään pidetään tauko ja otetaan sitten pari reippaampaa vetoa. Perhoja uittaessa soudun tulee olla nopeampaa myös siksi, että siima oikenee käännöksessä nopeammin perhon kuin vaapun kanssa.
Sekin on hyvä muistaa, että soutaminen luo perhon liikkeen. Älä siis vain souda, vaan ajattele ja souda.
Pekka Kalinin ja suuri lohi
Kuvassa Petsamon Kolttakönkään soutaja Pekka Kalinin ja Olof Nordströmin pyydystämä 19 kiloa painanut ja 118 cm pitkä lohi, joka oli vuoden 1932 suurin Kolttakönkäältä saatu.
Aikaisemmin kuvan on tulkittu esittävän eläinlääkäri Kalle Karhusen pyydystämää 27,5 kiloista lohta, jonka hän sai Kolttakönkäältä.
Vanhan koulun lohilaput
Suomalaisella lohilapulla eli lusikkauistimella on pitkä historia, jonka toivoisi jatkuvan myös tulevaisuudessa. Vaikka lohilappu voi olla ensikertalaiselle liian työläs soudettava, taitavalta soutajalta se onnistuu helposti. Lohilapuista ja niiden historiasta kannattaa lukaista tämä artikkeli.
Solmuina lohenkalastuksessa voi käyttää tavan lenkkisolmua, jonka ansiosta viehe ui kenties paremmin, sekä tietenkin perinteistä Tenon solmua.
