Pilkkiminen on talvilajien aatelia

Turvallisuus on pilkkimisen A ja O. Ennen kuin luet yhtään pidemmälle, varmista, että pilkkirepusta löytyvät aina naskalit, jotka ovat jäälle mentäessä helposti saavutettavissa. Pue yllesi tarpeeksi lämmintä vaatetta sekä jalkoihisi vedenpitävät talvikengät, sillä kairareiän ympärys on aina märkä ja sohjoinen.

Monet kantavat mukanaan myös jääpiikkiä, jolla voi testata jään kantavuuden, sekä heittoköysiä pelastautumista varten.

naskalit

Pilkkien eroavuudet

1. Mormuska

Mormuska eli morri on monille ainakin nimeltä tuttu talvisyötti. Vaikka sanotaan, että kyseistä ottipeliä käytetään useimmin vain huonolla syönnillä, meillä se on aina käytössä. Tällä tarkoitan sitä, että siimaan on ensin kiinnitetty pilkkiviehe, jonka perään on sidottu tapsi (pätkä siimaa) ja tapsin perään morsmuska. Mormuskan voi korvata myös värikoukulla.

Jos pilkit pelkällä mormuskalla, kevyt nykiminen riittää. Välillä voit myös nopeuttaa liikettä.

Mikäli kiinnität siimaan myös pilkkivieheen eli lusikan, laske pilkki pohjaan ja nosta rivakasti muutamia kertoja, hiljennä tahtia ja anna syötille taas vauhtia ylös-alas-liikkeellä.

morri pilkki mormyska
Itse tehty mormuska. Eri värisiä morreja saa myös kaupasta, mutta pitihän perhonsidonnan rinnalle saada tekemistä myös talvikaudelle.

rautulätkä raudun pilkintään

2. Lusikka (rautulätkä)

Lusikka on pilkkimiseen tarkoitettu viehe, joka voi muistuttaa hyvin paljon ns. tavallista viehettä (jota käytetään kesäkalastuksessa). Raudun kohdalla yleisnimi ”lusikka” muuttuu usein muotoon ”rautulätkä”, jota itsekin käytän paljon teksteissäni.

Eri lajeille on olemassa erilaisia lusikoita. Niiden väri, muoto ja koko vaihtelevat pyydettävän lajin ja veden värin mukaan; jos toisaalla toimii kultainen lusikka, toisaalla hopea on parempi. Kaiken lisäksi jokaisella on omat mieltymyksensä ja tietenkin ne kaikista parhaat luottolusikat.

Etenkin raudulle kannattaa tarjota todella suurikokoisia rautulätkiä (niin suuria että naurattaa eli kämmenen kokoisia), joiden perään on sidottu tapsi ja tapsin päähän morri. Morrin voi toki jättää poiskin tai korvata värikoukulla.

Raudun pilkintä on aggressiivista ja rautulätkän koko iso siksi, että sillä pyritään imitoimaan toista rautua. Tällä tavoin pyydettävä rautu hermostuu omalle reviirille saapuneesta tunkeilijasta (lätkästäsi). Tämän vuoksi rautu yleensä tökkii nokallaan pilkkiä (eli lusikkaa) ennen kuin puree kiinni, joten maltti on valttia.

Koska rautu viihtyy hyvin matalassa ja kivikkoisessa rantavedessä, kokeile myös näköpilkkiä. Voit lukea aiheesta enemmän tästä kalakaskusta.

Kuten viereisestä kuvasta huomaat, kaikkien välineiden ei tarvitse olla uusia. Tällä yli 20 vuotta vanhalla pilkkivavalla on pyydetty ja saatu paljon kalaa. Kuvasta näet myös kelpo rautulätkän. Väreistä voin itse suositella kultaista, hopeista ja oranssia, sillä niillä olemme saaneet eniten saalista.

3. Valopilkki (rautudisko)

Vilkkuvat pilkit eli valopilkit sopivat etenkin kaamosaikaan sekä paksuille jäille, jotka eivät läpäise valoa. Toki niitä kannattaa kokeilla muulloinkin.

Valopilkkejä on muutamaa eri väriä: punaista, vihreää, oranssia ja väritöntä (sopii etenkin siialle) sekä niiden sekoituksia. Me kutsumme tätä pyyntitapaa rautudiskoksi, sillä kuten kuvasta näkyy, pilkkireikä todella vaihaa väriään valopilkin sykkiessä syvyyksissä.

Valopilkit aktivoituvat osuessaan veteen. Muista kuivata ottipeli pilkkireissun päätteeksi, jotta se ei vilku turhaan (eli kuluta paristoa) pilkkirepussa.

Valitettavan monet valopilkit ovat kuitenkin kertakäyttöisiä. Patruunan voi toki vaihtaa, eli metallinen lätkä ei mene hukkaan.

valopilkki

3. Tasapainopilkki

Tasapainopilkki eli tasuri on valintasi, kun haluat onkia ahventa ja kuhaa. Kyseinen ottipeli sopii myös haeulle. Kuten lusikka+mormuska-kombon kohdalla, myös tasurilla tulee tehdä nopeita nostoja ja nykäisyjä pohjasta nostamisen jälkeen.

4. Pystypilkki

Pystypilkki on sekin monilla käytössä. Tämä malli eroaa tasapainopilkistä muodoltaan, eli pystypilkki on pystyasennossa ja tasuri vaaka-asennossa.

5. Pilkkisyötit

Käytit mitä pilkkiä tahansa, lisää koukkuun pilkkimiseen tarkoitettua tahnaa tai kärpäsen/surviaisen toukkia. Meillä on käytössä niin valkoisia kuin punaisia toukkia, yleensä molempia yhtä aikaa. Olemme saaneet kalaa yhtä hyvin molemmilla väreillä.

Pilkkivavat

Yhtä kuin syöttejä myös pilkkivapoja on erilaisia. Materiaalina suositaan joustavia mutta kestäviä materiaaleja kuten lasikuitua ja messinkiä. Osa pilkkivavoista on kevyempiä ja taipuisampia, osa jämerämpiä, ja sille on syynsä.

Pilkkivavan kärki on keskeisessä osassa pilkittäessä. Herkimmillä (kevyimmillä) vavoilla tuntee paremmin kalan nykäisyt ja pystyy tekemään nopeasti vastaiskun. Vaikka tarjolla on myös säätökärkiä, joita voi nimensä mukaisesti säätää eri herkkyyksille, suosittelen hankkimaan muutaman erilaisen vavan. Näin sinun ei tarvitse koko ajan vaihtaa lusikkaa, morria ja tapsia.

Joskus saattaa käydä niinkin, että ”iso vei pilkin” eli siima katkeaa, joko kalan takia ja kiinni pohjaan jäätyään.

pilkkivapa
Kuvan vapa on mallia kevyt ja valopilkku lajia Norolan Arctic Lures.