Noitarumpu soi ja Jerisjärven siiat laulavat

Tosin tällä kertaa shamaani on sonnustautunut arkivaatetukseen, erämiehen kamppeisiin. Silti hänen olemuksensa hehkuu. Silmien takaa voi ajatella näkevänsä jotain, minkä tavoittaa vain Lapin taikaan uskova.

“Olenko minä oikeassa paikassa?” kysyn ja suljen reissupakun oven.
“Kyllä olet, tervetuloa!” mies hihkaisee ja kävelee vastaan.

Tarkastelen häntä päästä varpaisiin ja se hieman hävettää minua, toivon ettei hän huomaa. Mutta minä en ole vielä koskaan tavannut shamaania! Varsinkaan kalastavaa sellaista, tai tarkemmin sanottuna, nuottaa vetävää shamaania. Sellainen Jari Rossi nimittäin on.

Rossien piha on suuri ja kauniisti hoidettu: perunamaa on rehevä, mansikat kasvavat makeina ja punaisina. Pihamaalta löytyy myös kanala, jonne pääsen vierailulle. Saan tarjoilla sen asukkaille aamupalan sekä nostaa yhtä (miten pehmeitä ne ovat!) kurkatakseni, löytyykö pyrstön alta munia. Löytyyhän niitä! Kokonaista kaksi kappaletta, jotka unohdin ottaa mukaan päivän päätteeksi.

jerisjärvi nuottaus
Jari Rossi ja Jopi Saari siikanuotalla Jerisjärvellä.

 

Kalastus on ollut osa Jerisjärven elämää jo 500 vuoden ajan

Täältä löytyy siikaa, muikkua, ahventa ja yksisilmäisiä haukia, joita ihmiset tulivat ennen vanhaan kalastamaan aina Etelä-Suomesta saakka. Tuosta ajasta ovat muistona läheiset Keimiönniemen kalapirtit, jotka ovat käytössä vielä tänäkin päivänä.

“Paavi söi kuivattua Jerisjärven haukea jo 1500-luvulla”, Jari kertoo, kun tutkailen kuivumaan jätettyjä kalanpäitä ja komeita rankoja.

Mietin usein, miksi tuota kaunista kalaa kutsutaan Lapissa jänkäkoiraksi ja miksi sitä ei juuri syödä; toisaalta, onhan täällä niin paljon jalokalaa, ettei pitkänokkainen keltasilmä voita niitä maussaan.

Mutta nuo ihmiset eivät selkeästi ole päässeet maistamaan Wild Fish Guiding -yritystä pyörittävän Heikki Pöyskön valmistamia haukipihvejä. Mies saapui paikalle sopivasti filettiä palauttamaan ja paistoi meille samalla välipalaksi muutaman kalapihvin. Tähän väliin pitää mainita, että jos ette vielä ole kokeilleet, niin myös hauki walewska on aivan mainio ruoka. Olen valmistanut sitä kirkkaasta Koskelovedestä (Suonenjoen kesämökillämme) narratuista eväkkäistä.

siian nuottaus

 

Jarin kanssa Jieriksellä eli Jerisjärvellä pääsee kokemaan perinnekalastusta sen jaloimmassa muodossa Tunturi-Lapin upeissa maisemissa.

Kesällä ja syksyllä on mahdollista kokeilla nuotanvetoa, verkostusta ja viehekalastusta, talvella ja kevättalvella puolestaan talvikalastusta jään alta sekä pilkkimistä.

 

siian nuottaus
Mettäkoira Riesu on myös kova kalakoira, täysin sinut veneessä olemiseen. Jos meille ikinä tulee tällainen karvakaveri, toivoisin, että sillä olisi yhtä mainio luonne kuin Riesulla.

 

Nuotanvetoon tarvitaan kaksi (+ yksi kalakoira)

Olen ensikertalainen, ja saan kuulla, että nuotanveto vaatii kaksi venettä. Avuksemme on saapunut Martinniemen tilalla Jerisjärven Isosaaressa asusteleva hyväntuulinen kalastaja Jopi Saari. Hän on Jarin tavoin hyvin erityinen persoona, jonka elämästä haluaisin kuulla paljon enemmän kuin mitä mies ehti yhden kalastuspäivän aikana kertoa.

Saman havaitsi myös Helsingin Sanomat, joka julkaisi miehestä jutun otsikolla “Sukunsa viimeinen” lokakuussa 2019. Maksumuurin takaa löytyvään juttuun pääset tästä linkistä.

Kaino kalakaveri ei tietenkään maininnut sanallakaan kyseisestä artikkelista, vaan kuulin siitä jälkeenpäin lounastaessani herkullista poropastaa Muonion Tunturiporossa. Siellä paikan omistaja kertoi, että heillä on ollut tapana ostaa kalaa Joukolta, joka hetken päästä selvisi samaiseksi mieheksi, kenen veneessä olin istunut. Kalastuspäivä Jerisjärvellä tuntui hetkessä – jos mahdollista – vielä entistäkin erityisemmältä.

 

jopi

nuotan veto
Nuotanveto alkaa.

nuotanveto

 

Myös minä pääsin kokeilemaan, miltä nuotanveto tuntuu; kyllähän siinä pienen hienkin sai pintaan, kun päällä oli paksu kalastajan villapaita ja Lapin aurinko paahtoi syksyiseltä taivaalta.

Päivä oli juuri niin kaunis, kuin Lapissa voi olla.

 

nuotanvetoa
Kuumaa on villapaidassa ja kahlureissa.

 

Kotiin ei tarvitse lähteä tyhjin käsin

Ensimmäinen nuottaus toi pari pientä siikaa, joten päätimme yhteistuumin tehdä vielä toisen reissun vastapäiselle rannalle. Ja sekös kannatti! Saimme pulleita hopeakylkiä siikoja sekä pari haukea, jotka otettiin kaikki hyvillä mielin talteen. Myös hauet fileoitiin, ja Jari näytti, kuinka y-ruoto poistetaan oikeaoppisesti.

Menee pitkään, ennen kuin opin yhtä näppäräksi saati yhtä nopeaksi suomustajaksi kuin Jopi on. Huis, hais! suomut olivat tiessään. En ole eläessäni nähnyt niin sukkelaa toimitusta. Mykistävää.

Mutta tottakai ikänsä järvellä kalastanut ja saaliita perannut tietää, mitä tekee. Ja hän tekee sen kauniisti.

 

Venekoira Riesun katse kiinnittyi nyt kyllä ihan toisaalle..

siika

nuotanvetoa
Kohti seuraavaa ottipaikkaa.

nuotanvetoa

 

Ja sitten onnisti!

 

siikahaukisiian nuottaus

 

Päivä Jerisjärveläisenä on elämys, joka kannattaa kokea kerran elämässään

Etenkin nyt, kun siihen vielä on mahdollisuus. Punaiselle listalle luokiteltava, tulevaisuudessa mahdollisesti myös kokonaan hiipuva (toivottavasti ei!) perinnekalastus on ennen kaikkea opetus siitä, miten ruoka on entisaikaan hankittu pöytään.

Ja vaikka kauppojen kalatiskeillä voi ajatella saavansa tuoretta kalaa, ei vastapyydettyä eväkästä voita mikään. Etenkään, kun sen suolaa ja savustaa, mikä mielestäni on paras tapa laittaa siika.

Näillä puheilla, kiitos ikimuistoisesta elämyksestä ja saaduista opeista, Jari ja Jope! Paljon rapsutuksia myös Riesulle. Toivottavasti pääsemme tulevana talvena pilkille, sillä haluan ehdottomasti tietää, mitä päivä Jerisjärveläisenä tarkoittaa kunnon talvipakkasilla.

 

jerisjärvi

 

Linkit

Yhteystiedot:

Keimiön Koukkaus
Jari Rossi
Keimiöniementie 227, 99300 Muonio
jari@laplandshaman.com
Puh: +358 400 250 549