Raitapaidan pyyntiä erämaisella Kivijärvellä
Elokuinen aamupäivä on valjennut, ja sää on sopiva viekoitella ahvenaa syvyyksistä. Tuuli humisee hennosti, pilviverho siivilöi valoa sopivasti. Kyllä tämänkin kelin pitäisi olla kalan mieleen.
Kivijärven erämaiset rannat levittäytyvät neljänkymmenen kilometrin päässä Leviltä pohjoiseen. Paikan nimi heijastelee alueen karua mutta lumoavan kaunista luontoa.
Seison rannalla Kinos Safarin omistajan Mika Kuuselan kanssa, valmiina kalaonneani kokeilemaan, raitapaitaa pyytämään.
Jo pian veneemme lipuu järvelle, jonka syvyyksistä meitä houkuttelevat monenmoiset kalat: ahvenet, taimenet, hauet, siiat, mateet ja muikut. Ja jos tarinat pitävät paikkansa, niin jossakin siellä kieppuu myös se yksi ainoa särki.
Oranssi Betel Lotto maistui affenalle
Kivijärven kalastus alkoi pronssisella ottipelillä.
Jo pian Mika kehottaa minua kokeilemaan toista onnenkalua, ja niinpä oranssi Betel Loto pääsee veteen kimmeltämään. Rupattelemme kalastuksesta ja vuosien aikaisista kokemuksistamme, seuraavan pilkkikauden häämöttäessä jo nurkan takana.
Kertoilen lapsuuteni muistoista, niistä päivistä kun nostimme raitapaitoja ukin kanssa Pohjois-Savon Koskeloveden syvänteistä. Kuten täällä, myös siellä havuiset rannat reunustavat vesirajaa. Vain tunturit puuttuvat.
Kesämökkini, yli viidenkymmenen vuoden ajan suvussa säilynyt, vanhasta taksikiskasta uudeksi valoisten kesäiltojen kalamajaksi remontoitu, sijaitsee niissä samoissa maisemissa, joista Eino Leino, maamme suurin lyyrikko, loihti kauniin Kalamajalla-runoelman vuonna 1915:
”Taa korpien päivä painuu, / vesi kultana kimmeltää, / mut kultaisempina kaislat /
ja salmet ja salmien päät
Ah, rinta rauhaton, jospa / levon täältä se löytää vois’ / ja muistoistaan jos pääsis / eik’ ollut toivoja ois!
Tuon auringon kullan kenpä / vois kätkeä sydämeen / ja itselleen olla outo / kuin kaislat ja välke veen!”
Pian vapa aloittaa tutun, toivotun tanssin
Siiman päässä nälkäinen raitapaita riuhtoo lottoa. Se haluaa jäädä järveen, minä haluan syödä sen.
Lyhyt taisto päättyy kalastajan voitoksi.
Kun Mika kysyy ”jatketaanko?” minä vastaan, että ruokakalat riittävät. Ei pyydetä enempää. En ole järvellä täyttämässä egoistisia nautintoja vaan hankkimassa ruokakalaa. Saan vastaukseksi tyytyväisen nyökkäyksen.
Käännämme kokan kohti rantaa, tarkoituksenamme valmistaa kalalounas nuotiolla.
Nälkä näppäsee jo.
Lue vinkit ahvenen kalastukseen eri vuodenaikoina
Milloin kala syö ja mitä sille kannattaa tarjoa? Mitä kalastajan tulee huomioida eri vuodenaikoina?
