Kirjolohen kalastusta yksityisellä Kätkäjärvellä
Huijasin Karia. Muistin, että olisin saanut kirjolohen Sodankylän Jeesiö-joesta, mutta kyllä se oli ystäväni Janne, minä vain katselin vierestä.
Kalajutuilla on joskus tapana kasvaa ja suurentua, mutta tämä oli kyllä puhdas ajatuskatkos. Kätkätunturin Erä- ja Luonto-yrityksen Kari Siirtola ei ollut uskoa korviaan, kun kerroin, etten ole eläessäni pyydystänyt kirjolohta.
Miehen reaktio oli niin aito, että hämmennyin antamaani vastausta itsekin. Pyörsin heti puheeni ja väitin onkineeni pinkin herkun parin vuoden takaisella Sodankylän reissulla, kun vietimme Piian ja Jannen sekä heidän Aini-tyttärensä kanssa päivän Jeesiö-joella.
Tätä artikkelia kirjoittaessani kuitenkin tajusin, että puhuin ohi suuni. Isosti.
Anteeksi, Kari! Mutta kyllähän sinä nämä kalajutut tiedät..
Vaikka ei tuule eikä poskilla tunnu virettäkään, järvi laineilee. Siellä pintoo raivoisasti. Joka puolella tuikkii, kun kirjolohet, siiat, harjukset ja ahvenet käyvät ruokailemassa. Haukiakin järvestä saa, mutta ne lymyävät pohjan tuntumassa. Aina välillä nekin kuitenkin molskauttavat komeasti rannan tuntumassa.
Voit lukea kalajutun kokonaisuudessaan KAUKOKAIPUU-sivustolta (linkki aukeaa uuteen ikkunaan).
