Tarina on jatkoa Turskan kielenleikkuun MM-kisojen artikkelille.
Miten ensikertalaiselta onnistuu 400- ja 500-koukkuisten pitkäsiimojen koukuttaminen?
Seuraavana päivänä, kun turskan kielet on jo paneroitu korppujauhoissa, paistettu voissa ja syöty perunoiden ja valkokastikkeen kera, vierailemme vajaan kahdenkymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa Støn kalastajakylässä hakeaksemme kalaa ruokatarpeiksi.
Støn kalastajilla on kaunis tapa pitää toisistaan huolta. Kun kalastaja eläköityy, hän saa hakea turskaa ja seitiä loppuelämänsä tarpeisiin tutusta satamasta. Sen ansiosta Laurilla on aina merikalaa pakkasessa.
Norja on tunnettu lukuisista kalastajakylistään, joissa on muutama sata asukasta. Myös siimakalastuksesta tunnettu, alle kahden sadan asukkaan Stø on sellainen.
Perinteinen siimakalastus on menetelmä, jossa siimat koukutetaan käsin maissa
Eri lajeille on erilaisia siimoja, ja esimerkiksi sinipallaksen pyynnissä käytetään 300-koukkuisia siimoja.
Vaikka nykyään on myös automaattisesti toimivia siimalaivoja, joissa kone syötittää siiman laivassa, Støssä kaikki tehdään vanhan kaavan mukaan käsin. Jäisiä, pieneksi pilkottuja kalapaloja koukkuihin pujottavien seisomatyöläisten palkkio määräytyy siimatyyppien ja valmiiden ämpäreiden mukaan. Laurin ennätys on kaksitoista täyttä sankoa yhden päivän aikana. Sellainen määrä vaatii sekä taitoa että kokemusta.
Perinteinen siimakalastus on menetelmä, jossa siimat koukutetaan käsin maissa
Eri lajeille on erilaisia siimoja, ja esimerkiksi sinipallaksen pyynnissä käytetään 300-koukkuisia siimoja.
Vaikka nykyään on myös automaattisesti toimivia siimalaivoja, joissa kone syötittää siiman laivassa, Støssä kaikki tehdään vanhan kaavan mukaan käsin. Jäisiä, pieneksi pilkottuja kalapaloja koukkuihin pujottavien seisomatyöläisten palkkio määräytyy siimatyyppien ja valmiiden ämpäreiden mukaan. Laurin ennätys on kaksitoista täyttä sankoa yhden päivän aikana. Sellainen määrä vaatii sekä taitoa että kokemusta.
Vierailu koukutustuvassa on elämys
Pitkällä käytävällä on suuria säkkipinoja, poijuja ja käsivarrenpaksua köyttä, jolla laivat kiinnitetään laituriin. Siimojen koukuttamisen lisäksi noin parinkymmenen neliön kokoisessa huoneessa kalastajat perkaavat saalista omiin ruokatarpeisiin. Kalojen roippeet – ruoto, nahka, suolet ja pää – tiputetaan lattian reiästä suoraan mereen rapujen syötäväksi.
Tuvan ruokapöydän ääreen mahtuu kerrallaan kolme henkilöä. Siinä pidetään kahvitaukoa, syödään lounasta ja tupakoidaan. Suolan, vanhan ja tuoreen kalan haju yhdistettynä nikotiiniin on melkoinen sekamelska, joka voi aiheuttaa herkimmille kakomisreaktion.
Minä en kuitenkaan välittänyt lemusta, vaan seurasin kiinnostuneena ikiaikaista, hiljalleen häviävää kansanperinnettä. Seuraavien vuosikymmenien kuluessa tämän kaiken hoitavat koneet.
Silloin koukutustuvat, jotka tunnetaan myös rannikon tarinaperinteen syntypaikkana, edustavat enää vierailukohteina ja muistona menneestä ajasta, jolloin turskanhajuinen Stø vielä oli Pohjois-Norjan suurimpia ja tunnetuimpia siimakalastuskyliä kuten saaren toisella reunalla sijaitseva kertaalleen autioitunut Nyksund.
Jos turskan kielen leikkuu ei sujunut kuin tanssi, saldona kolmesta ja puolesta tunnista syntyi kaksi siimapönttöä kalastajien käytettäväksi: toinen 400- ja toinen 500-koukkuinen.
Mestari antoi arvosanaksi kiitettävän.
Ja kun kalastusveneen kapteeni kysyi, miten voisi siirtää siimapöntöistä ansaitsemani palkkion tililleni, totesin, että tämä oli minulle kunnia ja kokemuksena arvokkaampi kuin norjan kruunut.
