Koe Myren helmikuiset Skrei Festivaalit kerran elämässä
Pohjois-Norjassa juhlitaan perinteistä ystävänpäivää 14. helmikuuta, mutta ajankohtaa pidetään myös turskanpyytäjien talven tärkeimpänä.
Kalastajien ja kalan vastaanottajien yhteinen myyntiorganisaatio keksi yli kymmenen vuotta sitten aloittaa kututurskan täsmämarkkinoinnin. Helmikuulla Lofoottien ja Vesterålenin rannikoille sankoin joukoin saapuva turska kytkettiin tiiviisti ystävänpäivään. Siitä tehtiin rakkauden kala – kevään huumasta hengittävä parrakas eväkäs, muista kaloista poikkeava romantikko.
Jos olisin kala, minäkin haluaisin olla turska.
Paikallisten kokoontuvat sankoin joukoin viettämään skrein julapäivää
Skrein juhlapäivän kunniaksi, jota tarkemmin vietetään 16. helmikuuta, lähdimme mekin Myren kylille nauttimaan markkinahumusta. Päivä poikkesi kaikista aiemmista viikonlopuista täällä. Kaupunki suorastaan kuhisi ihmisiä.
– Elämämme on ollut jo kauan riippuvainen kututurskan liikkeistä. Sen perässä on menty. Sitä on pyydystetty silloin, kun se on ollut helpointa. Kun sesonki on lyhyt, korkeintaan neljä kuukautta, saalis on ollut pakko säilöä myyntiä tai myöhempää käyttöä varten, Lauri kertoo kävellessämme kohti juhlavastaanottoa.
– Miten niitä säilötään?
– Yleisimmät menetelmät ovat olleet kuivaaminen tai eri tavoin suolaaminen, myöhemmin myös pakastaminen. Laitetaan mekin kapakalat tekeytymään heti kun sää on suotuisa.
Juhlavastaanotto järjestetään Myren kalatehtaalla
Juhlavastaanotolla, eli paikallisella kalatehtaalla, järjestetään vuotuiset turskankielenleikkuun mm-kisat. Mittelöön on tällä kertaa kutsuttu myös Halvard Ellingsen, kokkien maailmanmestari ja Norjan lahja Telluksen kulinaristeille.
Vaikka Ellingsen on ravintola-alan huippuja, edes hänen taitonsa eivät riittäneet päihittämään kalatehtaan omistajan poikaa.
Mestaruus jää siis tänä vuonna Myreen.
Mutta olisittepa nähneet, kuinka vaaleanpunaiseen takkiin ja glitter-hameeseen pukeutunut, noin kahdeksanvuotias tyttö leikkeli turskan kieliä isänsä opastuksella kuin vanha tekijä! Minäkin kokeilin. Lauri antoi ensimmäisestä yrityksestä arvosanaksi 5-. Petrasin, ja pääsin lopulta kouluarvosanoissa 7–8 tietämille. Ihan kelvollinen tulos. En silti pärjännyt kahdeksanvuotiaalle.
Pakkasimme tuoreeltaan leikellyt kielenkannat mukaan, otimme niitä ison pussillisen. Lauri paneroisi ne illalliseksi.
Jos kielten leikkuu ei oikein onnistunut, petrasin siimankoukuttajana Støn koukutustuvalla.
