Repparfjordelvan lohta pyytämässä

Puhelin soi.

— Moi! Keitätkö kahvit, ajelen Skoganvarren kohdalla kohti Lakselvia.
— No toki! Tervetuloa!

Ei aikaakaan, kun sain vuotuisen kesävieraan, LoCloudsin Jussin kahvipöydän ääreen. Kuten aiemmillakin kerroilla, myös nyt mies toi tuliaisina paikallisen leipomon nisut.

Tilanne eskaloitui siihen, että hyppäsin seuraavana päivänä kalawagoniin ja hurautin Jussin perässä Repparfjordille, joka läheisestä sijainnistaan huolimatta oli vielä itsellä kalastamatta.

Pakkasin autoon kalastusvälineet ja laitoin yösijan valmiiksi, treffit sovittiin Skaidin kalastusliikkeelle.

Helleaalto runteli tuntureita, vesi oli matalalla. Kaiken lisäksi nimeni mainittiin listan viimeisenä.*

Onneksi pääsimme silti juuri sille zonelle, jolle toivoimmekin.

*Repparfjordin lupa-arvonta alkaa klo 16.00. Oman nimen tulee olla tätä ennen paperissa. Luvat (45 kpl) per zone jaetaan arvonta järjestyksessä. Myynnissä on kuitenkin myös koko joen kattavia päivälupia.

Leiripaikalle päästyämme ehdimme pikaisesti tutustua pooleihin, kunnes ukkonen jyrähti. Sitten satoi ja paistoi, kuten kummallisilla kesäkeleillä yleensä.

Siimaan solmitut pomperot toivat heti toivottuja tapahtumia, mutta samaisena iltana saalista ei saatu rannalle. Mukavaa oli silti, etenkin kun illallista pääsi nauttimaan parhaalla näköalapaikalla.

Kalastimme aamukahteen, ylös paarmahelvettiin kömmimme yhdeksän tietämillä.

Mutta se ei haitannut, sillä se päivä oli yhtä juhlaa!

Kaksi kaunista tittiä pääsi ruokakaloiksi, yksi osumaa ottanut 92 senttinen lohi pääsi takaisin jokielämän kiertokulkuun.

Koska oman ottiperhon koukku vääntyi suoraksi, hankin tarvittavat sidontavarusteet Skaidin putiikista – siispä spikotti pyörimään ja seuraavalle lohireissulle syöttejä sitomaan.

Iso käsi mentorille (joka aikanaan saattoi minut perhokalastuksen pariin) ja ystävälle, joka auliisti saatteli tämän uppoperhostelijan pompero-maailmaan. Se oli nimittäin menoa ensi kokemalla.