Silli – ajasta riippuen herrojen herkkua ja duunarien ruokaa

Pohjois-Atlantin miljoonaparvissa uiskenteleva hopeakylkinen silli on ollut tärkeä ravinnonlähde pohjoisen ihmisille monien sukupolvien ajan. Silti Suomesta ei löydy Silliperinnekeskus Dikselin kaltaista paikkaa, jossa kerrotaan jälkipolville, mitä sillinkalastus on aikanaan ollut.

Sillin kiintoisaan historiaan pääsee tutustumaan merellisen Rymättylän saaristomaisemissa, sillilaivasto Saukon kotisatamassa, Röölän Silliperinnemuseo Dikselissä.

Vaikka Röölä on kooltaan pieni, täältä saatiin saatiin jopa 90 prosenttia kaikesta Suomessa myydystä sillistä.

Nimensä pikkuinen museo on saanut työkalusta ja ensimmäisestä kokoelmiin lahjoitetusta esineestä, dikselistä, jolla merivettä ja silliä sekä hieman suolaa ja sokeria sisältävät sillipurkit suljettiin. Dikselimiehen tehtävänä oli varmistaa, ettei sillitynnyriin pääse yhtään ilmaa, sillä muutoin kala härskiintyy ja on syömäkelvotonta.

On hyvin ymmärrettävää, että dikselimies oli kapteenin jälkeen laivaston toiseksi tärkein henkilö.

silliperinnekeskus dikseli

Sillilaivasto seilasi Islantiin, Jon Mayeniin sekä Norjan ja Pohjanmeren vesille

Rymättyläläinen sillinkalastuslaivasto Saukko teki ensimmäisen pyyntimatkansa Islantiin 1940- ja 1950-luvun vaihteessa. Kaukaisimmillaan sillilaiva seilasi Jan Mayenissä asti. Laivastoon kuului parhaimmillaan neljä Saukko-alusta, kahden–kolmen kuukauden pituiset pyyntimatkat tehtiin kesällä ja loppusyksyllä.

Tuohon aikaan silli pääsi usein loppumaan Suomesta, jolloin duunarien ruoasta tuli kallista herrojen herkkua. Toiminta loppui vuonna 1976, kun Suomi ei enää uusinut kansainvälisiä kalastussopimuksiaan.

Silli (Clupea harengus) on Pohjois-Atlantilla elävä parvikala, jota kutsutaan silakaksi Itämeren itä- ja pohjoisosissa. Silliä on pidetty koonsa puolesta suuremman ja lihaltaan rasvaisemman atlantinsillin (Clupea harengus harengus) alalajina. Lajin kanta on Suomessa elinvoimainen, ja esimerkiksi Pohjanmerellä sillikannat ovat turvallisella tasolla. 

sillin pyyntiä
Sillin käsittelyä Saukko-laivalla. Kuva: Unto Laineen arkisto

Museon idea syntyi Saukko-laivaston viimeiseltä omistajalta

Silliperinnekeskuksen idea syntyi Tauno Saarnilta vuonna 2003. Hän oli Saukko-laivaston viimeinen omistaja.
Kun sillinjalostus yritys Boyfood siirtyi Röölään, pienessä satamassa alettiin järjestää vuotuisia Sillimarkkinoita.

Alkukesästä vietettävät markkinat olivat perinteinen kesätapahtuma, jossa vastapyydetyt sillit yhdistyivät satokauden ensimmäisten uusien perunoiden juhlintaan. Pelimannit soittivat haitareitaan, ja satama-alue muuttui tanssilavaksi.

Onneksi paikalliset ja paikan päällä vierailijat pääsevät myös nykyisin nauttimaan erilaisista silliperinnettä kunnioittavista tapahtumista. 

silliperinnekeskus dikseli
Esinelahjoituksia, valokuvia, asiakirjoja, vaatteita ja matkamuistoja otetaan edelleen vastaan, minkä lisäksi myös esineen lainaus näyttelyyn on mahdollista.
islantilainen villapaita
Kuvan puseron osti Islannista vuonna 1958 nuori mies, joka oli silloin ensimmäisellä sillireissullaan.

 

Yhteystiedot: Silliperinnemuseo Dikseli, Myllymuseo ja Dikselin Näyttämö,
Rööläntie 394, 21150 Röölä / roola@roola.fi

Röölän sataman koordinaatit: 60°20,7′, 21°57,3′ / Merikarttasarja: D / Merikartta: 707 / Satamanumero: 730

Avoinna: Avataan seuraavan kerran kesäkuussa 2023

Ryhmille tarjotaan tutustumiskierroksia sekä uutena erikoisuutena sillinmaistelua.

 

silliperinnekeskus dikselisilliperinnekeskus dikseli