Unelmien Kairijoella haavittiin uusia muistoja ja ennätyskaloja

Erämainen Kairijoki helmeilee yöttömän yön valoa. Vesi väräjää ja välkehtii virraten komeiden kynttiläkuusten ja tiheiden pajunvitapuskien reunustamaa reittiään. Joki ei koskaan väsy.

Siellä täällä pienet imevät pyörteet murtavat veden pintaa ja yltyvät välillä kuohuviksi koskiksi. Vaan ilma seisoo, ja vain vaivoin jaksavat päiväuniset korret huojahtaa iltapäivän laiskassa tuulahtelussa.

Ollaan syvällä Savukosken sydämessä, maalintujen valtakunnassa, kalojen kotona. Siellä, missä avara rantainen Kairijoki virtaa suoraan kalastajan sydämeen.

Joen reunamilla kasvaa keskiyön auringon keltaisia ulpukoita. Kiviin kiinnittyneet pitkät sammalenvihreät parrat myötäilevät virran liikkeitä kuin vaanien kalastajan perhoja.

Jängillä valkoiset hillankukat ovat terässään, ja hiljaisuuden rikkoo vain kuukkelin naukuva laulu kultaneulaisilla latvakerkillä.

Kimmeltävän pinnan alla harjukset, siiat, puronieriät ja taimenet etsivät sopivia asentopaikkoja, joita Kairijoen Eräkeskuksen isäntä Jukka Hirvonen ja perhokalastuskurssin ohjaaja Jani Ollikainen kilvan osoittavat vavan kärjellä.

— Tuolla nuin on täydellinen harripeili.
— Tuonne niskalle kannattaa nakata pinturi!
— ja niin edelleen.

Imen itseeni uutta ja päivitettyä tietoa, kuuntelen kalamiesten puhetta yhtä tarkkaavaisesti kuin muutkin kurssilaiset.

Pian pääsen seuraamaan virran yllä leijuvien sirokorentojen häätanhua.

Sitä, miten ottipaikan pienet kuohut ovat täynnä elämänhalua – sitä samaa paloa, joka leimuaa kalan rinnassa.

Ja millainen palo sen on täytynytkään olla joen ennätysvonkaleella, jonka Kairijoen isännän poika pyyti vain neljän kesäisenä.

Sillä harrilla oli mittaa 53 senttiä.

Vanha aurinko paahtaa pilvettömällä sinitaivaalla. Kahlurit hiostavat hellettä.

Istahdan rantaveteen ja otan hyvän asennon. Dokumentoin kaikkea näkemääni ja kokemaani, se on päätehtäväni tällä reissulla. Minua harjus ruukaa hetken odottaa.

Muualla on toisin, sillä veden kalvossa tärähtää. Räkkäpusikossa ryömintä palkitaan, kun ahnas kala kulauttaa kitusiinsa perhon, siima kiristyy ja vavan kärki kaartuu. Alkaa maailman kaunein tankotanssi.

Pian keskipäivän paahteessa haavista mitataan upea 49 senttinen purjekala.

Kaloja voi viekotella monella tapaa. Etenkin suppisuisten harjusten ruokahalua herättelevä, avuttomalta vedessä näyttävä vihreäsiipinen emerger toimi Kairilla hyvin maistuen monelle.

Päikkärihätsien aikaan harjukselle kannattaa tarjota päiväkorentoa jäljittelevää Adamsia, joka tarvittaessa menee vesiperhosesta. Perinteinen Klinkhamer mustan ja oliivin sävyissä on sekin loistava ottipeli, samoin taimenelle maistuvat Red tag ja Zulu.

Myös kivikoppaa, vesiperhosen pupaa sekä päivä- ja koskikorennon nymfiä kannattaa uittaa.

• Kurkkaa Kairin koko ruokalista täältä →

Kairijoen perhokalastusleirin ohjelmaan kuuluu totta kai myös perhonsidonta. Sodankylän perhokalastajien opissa syntyi niin Red tageja kuin Zuluja, jotka ovat varmoja ottiperhoja ja suhteellisen helppoja sitoa.

Keillä spikotti pysyi käsissä, sitoivat he erilaisia vaaksiaisjäljitelmiä. Ja juuri sellaiseen nappasi myös yhden kurssilaisen komea ennätys-taimen.

Perhokalastuskurssin oppaina ja ohjaajina toimivat tällä(kin) kertaa Kairin isäntä Jukka Hirvonen, Jani Ollikainen, Janne Iittiläinen ja Jarkko Hinkkanen.

Kuten aiemmassa Kairin julkaisussani kirjoitin, haluan tälläkin kertaa esittää erityiskiitokset Jani Ollikaiselle, kurssin pääjehulle, Kairin hylkeelle, ystävälle ja ennen kaikkea sille kovan luokan perhomiehelle, joka muutaman vuoden takaisena juhannuksena käski käyttää väkäsellisiä koukkuja erään lohimiehen kohdalla.

Nyt vietämme yhdessä jo viidettä juhannusta.

Kiitos myös Veli-Matti Autille kaikesta inspiraatiosta sekä siitä, että olit aikanaan perustamassa Kairijoen legendaarista perhokalastuskurssia. Kevyet mullat ja kireät siimat sinne jonnekin vielä Kairiakin paremmille kalavesille!

Sinun tarinasi elää Kairijoen välkkeissä, kun yötön yö pehmentää valoaan ja kultaa vapaana juoksevan virran pinnan.

Itä-Lapissa sijaitseva Kairijoki kuuluu Korvatunturin virkistyskalastusalueeseen. Kymmenien kilometrien pituiseksi venyneen joen lupa-alueisiin lukeutuvat myös Kemijoen latvavedet sivupuroineen.

Joen profiili on hitaasti virtaava, minkä ansiosta täältä löytyy perhokalastajalle mieleisiä rauhallisia nivoja ja suvantoja kuin myös kuohuvia koskikohtia.

Vaikka ollaan keskellä Lapin korpea, kalastuskohteet ovat hyvien kulkuyhteyksien päässä; osan kohteista tavoittaa autolla, osalle on lyhyt patikkamatka. Ja jos on oikein reipas, kuljettavaa löytyy enemmänkin.

Korvessa kun ollaan, katoavat puhelinkentät paikoitellen, mikä omalta osaltaan tekee kohteesta juuri niin hienon, kuin se on: täällä saa keskittyä itse lajiin, kalastukseen.

Kairijoen eduksi voi laskea myös monet aloittelijoita suosivat heittopaikat, sillä tiheiden siikaryteikköjen lisäksi täältä löytyy myös tilavia takaheittopaikkoja.

Kairijoen alueen valtakala, pintaperhoon mieltynyt harjus viihtyy hitaasti virtaavissa suvannoissa mutta myös koskien niskoilla ja loppuliu’uilla.

Minä sain elämäni ensimmäisen taimenen juuri täällä, alkuillan hämärässä, vieläpä itse sitomallani Red tagilla, maailmankuululla perhoklassikolla.

Siikaakin Kairijoelta saa, ja tämän vuoden (2023) ennätysyksilö oli kooltaan 50 cm.

Vieraslajeista puronieriä on sekin alueen vesistössä todella runsaslukuinen – ja maultaan erinomainen! Puronieriä on pieneen kokoonsa nähden hauska vastus siiman päässä, joten sitä kannattaa ehdottomasti tavoitella harjuksen, siian ja taimenen ohella.

Lisäksi Kairijoen lähistöllä sijaitsee jokia ja järviä, joissa on runsas haukikanta.

• Tutustu Kairin kalastusalueisiin →

Korvatunturin virkistyskalastusalueen luvan voi hankkia Metsähallituksen erälupien verkkokaupasta tai Kairijoen Eräkeskuksesta. Vasakönkään alueelle tarvitset erillisen luvan, jonka senkin voit ostaa paikan päältä tai verkosta.

Pieni osa joesta on varattu vain perhokalastukseen, uistinkalastus on sallittua lähes koko joen pituudelta.

Jokivarresta löytyy useita tulipaikkoja ja laavuja sekä Eräkeskuksen pihalta siellä majoittuville saaliskalojen savustusmahdollisuus.

Voit laskea pienen veneen tai kanootin vesille Kairijoen ylittävien siltojen sekä rantaan pistävien metsäautoteiden kohdilla.

Lisäksi melontaan sopivia jokia on alueella noin 150 kilometrin verran.

Kairijoen majoitus kattaa useita hirsimökkejä ja erämökkejä eri kokoisille kala- ja metsästysporukoille. Majoittumaan Kairijoelle mahtuu kerrallaan jopa 40 henkilöä. Kairijoen mökkimajoituksen lisäksi tarjolla on myös Honkalaavu, johon mahtuu 10–12 henkilöä.

Lisäksi eräkeskuksen alueelta löytyy asuntovaunu- ja autopaikkoja.

• Tutustu vaihtoehtoihin Eräkeskuksen sivustolla →