Mormuskalla pilkkiminen

Mormuska eli morri (myös mormyska) on monille ainakin nimeltä tuttu talvisyötti.

Sanan varsinaisessa merkityksessä morripilkintä tarkoittaa sitä, että morrivapa on todella kevyt ja syöttinä käytetään pelkästään kevyttä volframimorria tai vaikka itse tehtyä vastaavaa. Siima on yleensä varsin ohutta, luokkaa 0,08–0,12 mm. Kevyempiä volframimorreja käytetään etenkin kilpakalastuksessa mutta myös sellaisenaan ahvenelle ja kirjolohelle. Malleja on saatavina reiällisinä, ketjullisina ja lenkillisinä.

Yleisimmin morri kuitenkin lisätään pilkkilusikkaan sidotun tapsin (pätkän siimaa) päähän, kuten alla olevassa kuvassa.

Vaikka jotkut sanovat, että morria käytetään useimmin vain huonolla syönnillä, meillä se on aina käytössä. Tällä tarkoitan sitä, että siimaan on ensin kiinnitetty pilkkiviehe (eli pilkkilusikka), jonka perään on sidottu tapsi (pätkä siimaa) ja tapsin perään morsmuska. Mormuskan voi korvata myös värikoukulla. 

morripilkki
Pääsiimaan sidottu pilkkilusikka, lusikkaan sidottu ohuempi siimainen tapsi ja tapsin päässä itse tehty morri.

Mikä on paras väri morrille?

Yksi oikea vastaus olisi sama kuin voittavan lottorivin kertominen.

Yleispäteviä suosituksia kuitenkin löytyy, kuten esimerkiksi se että humuspitoisessa (eli tummassa) vedessä kannattaa väreistä kokeilla oranssia, keltaista, punaista ja kuparia.

Myös hohtavat morrit voivat olla toimiva ratkaisu, eli sellaiset, jotka valoa saatuaan loistavat fosforinvihreää. Hieman samaan tyyliin perustuvat myös valopilkit, jotka alkavat vilkkua veteen päästyään. Molempien ottipelien on tarkoitus houkutella kaloja paikalle etenkin silloin, kun paksu jää ei vielä läpäise valoa ja vesi on lähes mustaa.

Kultamorrit sekä väreistä hopea ja sininen taas ovat omiaan kirkkaampiin vesiin.

Millainen morrivapa kannattaa hankkia?

Monet vannovat filmikärjen nimeen, toiset pitäytyvät lasikuitukärjellisissä morrivavoissa. Tämä lyhyt tiivistelmä avaa aihetta ja kenties pohjustaa sopivan morrivavan valintaa.

Norolan Arctic Lures rautupilkki

Morripilkit eri kalalajeille

Näistä voidaan olla tuhatta mieltä, mutta ainakin seuraavat värit ovat toimineet:

  • siika mormuskat: kulta-mormuska eli kultamorri, hopea, keltainen tai musta
  • kirjolohi mormuskat: sateenkaari ja sen yksittäiset värit, papukaijamorrit
  • made mormuskat: valkoinen, lyijy, keltainen, punainen
  • mormuska taimenelle: komboista kelta-oranssi-pinkki
  • rautumorri: sama kuin taimenelle
  • mormuska ahvenelle: kaikki metallivärit, oranssi, punainen, papukaija, myös kulta ja kirkas hopea

mormuska pilkki
Itse tehty mormuska pilkki on kelvannut rauduille ja taimenille.

 

Väre-pilkki MM-Morri (14)

Tutustu

Väre-pilkki MM-Morri (12)

Tutustu

Wiggler Warp (1,5cm)

Tutustu

Kuusamo Siipikirppu

Tutustu

Mormuskan kiinnitys siimaan

Mormyska kiinnitetään pääsiimaan sitä ohuemmalla tapsilla, joka on siis erillinen pätkä siimaa. Jos käytät liukupilkkejä, voit sitoa tapsin suoraan pilkkisiimaan.

Tapsin pituus vaihtelee sen mukaan, onko kala syönnillä vai ei: syönnillä olevalle kalalle riittää muutama sentti, kun taas laiskalle kalalle kannattaa kokeilla tilanteesta riippuen 10-50 cm pituista tapsia.

Miten mormuskan kiinnitys siimaan sitten tapahtuu? Eli mitä ovat erilaiset mormuska solmut?

Tässä kolme tapaa, syötistä riippuen:

  • reiällisessä morrissa tapsisiima pujotetaan reiän läpi ja solmu tehdään koukun varteen
  • mikäli käytät lenkkimorria, suosi perinteistä Rapala-solmua*
  • ketjullisissa mutta myös reiällisissä morreissa voi käyttä viehesolmua tai uni-solmua

*Rapala-solmu on kiristymätön viehesolmu, jota käytetään monofiilisiimojen kanssa. Solmun etu piilee siinä, että viehe tai morri pääsee uimaan vapaasti.

Pilkkisiiman paksuus

Morssisiiman paksuus vaihtelee sen mukaan, miten isoja kaloja pilkit. Alle parin sadan gramman kaloja voi narrata 0,12 – 0,16 mm monofiilisiimalla. Hieman isompia (muutama sata grammaa) kannattaa pilkkiä  0,16 – 0,20 mm siimalla. Jos kuitenkin aiot pyytää suurempia kaloja, joiden paino nousee yli kilon, tarvitset paksumman monofiilisiiman.

Me käytämme isomman taimenen ja raudun pilkintään 0,30 mm siimaa ja 10-30 cm tapsia.

Mikä on sopiva morrikoukun koko?

Koukun tulee aina vastata pyydettävän kalan kokoa. Kun tiedät, millä järvellä pilkit ja minkä kokoista kalaa sieltä yleensä voi pilkkiä, osaat valita morrikoukun oikein.

Valitse:

  • 18–20-koon koukku 10 g kaloille
  • 16-koon koukku 20–40 g kaloille
  • 14-koon koukku 20–40 g pikkuahvenelle
  • 12-koon koukku n. puolen kilon kaloille
  • 10-koukku yli puolen kilon ahvenille
  • 8-luokan koukku yli kilon painoisille kaloille

Värikoukut

Värikoukkupilkki (tai tavallinen lenkillinen pilkki) kiinnitetään ”pääsiimaan” lenkkisolmulla, ja itse värikoukku solmitaan värikoukkupilkkiin kahden perholukon välisellä lyhyellä ketjulla (pituus n. 0,5 – 3 cm). Jos käytät yksihaaraisia värikoukkuja, suosi ketjun pituutena kahdesta neljään senttiä.

mormuska pilkki
Lauri näköpilkkii mormuskalla.
morri pilkki
Sama meno jatkuu, vain päivä vaihtuu.

Mormuska-tekniikka

Jos pilkit pelkällä mormuskalla, syöttiä kannattaa nypytellä ja värisyttää kevyesti. Välillä voit myös hidastaa nostoa ja taas nopeuttaa liikettä sekä pomputella morria pohjassa. Taukojakin kannattaa pitää. Pilkkivavan hyvä herkkyyskärki auttaa kalastusta.

Morria kannattaa uittaa +-10 sentin korkeudella pohjasta. Eri järvien kalapopulaatiot reagoivat kuitenkin syöttiin eri tavoin, kuten saimme huomata eräällä taimenpilkkireissulla. Tuolloin taimen ei käynyt aktiivipilkintään vaan pilkki ja liero piti jättää pohjaan pötköttämään, kunnes taimen viimein kävi nappaamassa makupalan aamuyön tunteina. Periaatteessa tässä tapauksessa puhutaan jollain tasolla ootto-onginnasta eli passiivipilkinnästä.

Jos vesi on matalaa, kannattaa myös kokeilla näköpilkintää.

Mikäli kiinnität siimaan pilkkivieheen eli lusikan, laske pilkki pohjaan ja nosta rivakasti muutamia kertoja, hiljennä tahtia ja anna syötille taas vauhtia ylös-alas-liikkeellä.

Myös järven syvyys vaikuttaa pilkkimiseen: jos pilkit ahventa, siikaa, rautua tai taimenta, kokeile pilkkiä myös välivettä eli noin 1-3 metriä pohjasta. Pilkkikaiku auttaa tässä huomattavasti, mikäli omistat sellaisen.

rautupilkki
Pinkki-kelta-oranssi morri maistui tunturiraudulle.

Miksi kala karkaa pilkillä?

Todennäköisesti siksi, että pilkkijä hätäilee. Siimat katkeavat hyvin harvoin, sillä niiden vetolujuus kestää yleensä suuremman saaliin kuin mitä siiman luokka on. Näin siksi, ettei kala paina vedessä yhtä paljon kuin ilmassa. Toki jos roikotat ilmassa kolmen kilon rautua, kevyt siima voi katketa helpostikin. Mutta tarkoitushan on nostaa kala jäälle, jolloin kevyempikin siima yleensä toimii.

Älä siis hätäile. Älä riuhdo, ja anna kalan syödä rauhassa. Vastaisku on tärkeä, se tulee tehdä oikealla hetkellä. Ei heti vaan kohta. Hutiloimalla karkoitat kalan ja pahimmassa tapauksessa katkaiset siiman jään reunaan. Kun kala on kiinni, odota rauhassa että kala on suoraan kairareiän alapuolella, ennen kuin alat nostaa sitä.

Skitt fiske!

morri
Itse tehty morri, jolla olen saanut paljon rautuja ja taimenia.
rautumorri
Tällainen kaunotar kävi itse tehtyyn morriin.

Pilkkikisat 2023

Mielitkö osallistua pilkkikisoihin jossain päin Suomea kevätkaudella 2023?

Katso täältä kaikki avoimet pilkkikisat!

Kun hankit kalastustarvikkeita boldattujen violettien linkkien ja painikkeiden kautta, me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet Kalast.us-sivuston toimintaa. Kireitä!