Rautupilkillä sysimustalla jäällä

Saappaiden alla levittyvä täyteläinen pimeys muistutti avaruutta, jossa kaamosauringon kaukaisista säteistä tuikkivat jäähileet muodostivat uuden ajan tähdistön ja tuhansia galakseja.

Ollaan rautupilkillä. Mustan jään vangiksi jääneet, miljoonat pienet ilmakuplat olivat synnyttäneet äärimmäisen pikkutarkkoja ja samalla upean ylimalkaisia opaalin hohtoisia pohjanpaloja tai siveltimen vetoja, joissa ei onnistu kuin kaikista suurenmoisin taiteilija. Maaemo on maalannut kauniisti mustalle kanvaasilleen, mietin hiljaa. Näky oli yhtä aikaa ikiaikainen ja neitseellinen. Kohta sille roiskahtaisi kontrastiksi verenpunaista.

Vaikka petolliselta näyttävä jää oli todellisuudessa tarpeeksi paksua kantamaan kaltaistani pitkää ja ronskia naista sekä rotevaa ystävääni, päätimme pysytellä lähellä rantaa. Siellä raudutkin olivat. Ne mielivät matalia kivikoita, joiden suojissa on hyvä lymytä.

rautupilkillä
Rautupilkillä sysimustalla jäällä.

Lyön kirveellä itselleni pilkkireikää, ja yhden monista muodoistaan ottanut vesi murenee hajoten kevyeksi pölyksi, jota tuuli pyörittää sileällä selällä.

Pian vanha terä haukkaa vettä, ja märkää loiskahtaa ympäriinsä. Tämän lasisen pinnan alla aukeaa toinen universumi, maailma ja koti — raudun reviiri, jonka pioneeri-kalan lailla omi itselleen jääkauden jälkeen, kun se valloitti makeat vedet, asettui taloksi, lisääntyi ja täytti järvet ja joet.

— Rautu kantaa mukanaan revontulien ja kaamoksen sävyt. Rautuun on värjätty pohjoinen, ja sen tummaan selkään, kyljiltä alas valuviin suurentuviin keltapilkkuihin, punaiseksi muuttuvaan vatsaan ja evien valkoisiin reunuksiin on lyöty mystinen leima, mies lähes loitsuaa. Hän tietää rauduista kaiken. Kuuntelen lumoutuneena, kun hän jatkaa:

— Rautu valitsee värinsä elinympäristönsä mukaan, ja silti samasta järvestä voi saada väritykseltään kaksi toisistaan täysin poikkeavaa lajin edustajaa. Rautu on itse transformaatio, ikuinen muutos olevasta. Rautu on menneestä maailmasta, kylmässä viihtyvä muinaisjäännös. Rautu ei sopeudu, eikä se haluakaan. Mitä mieltä olisi elää ympäristössä, joka on haalea ja jäätön? Viistoista-asteinen järvivesi on siinä rajoilla, lämpimämmässä tukehtuu. Pohjoiseen se mieli, ja pohjoiseen se tuli. Pohjoinen on raudun koti.

rautupilkki
Rautupilkillä näköpilkkien: kairareiän eteen asetetaan alusta, jolle käydään makuulleen vatsalleen. Nenä viistää veden pintaa, ja pian silmät tottuvat veden väriin. Sitten viimein näen ne, kylmässä vedessä vauhdikkaasti pyörähtelevät raudut.

Makaan vatsallani ohuen retkipatjan päällä. Nenänpää rikkoo hyistä pintaa. Vesi on jäätynyt helmiksi pilkkisiimaan. Tuijotan hypnotisoituna mustaan aukkoon, oveen rautujen maailmaan.

Jään alla, aivan alapuolellani, terhakkaat kalat tökkivät pilkkiä ja käyvät kokeilemassa onneaan. Minä näen ne kaikki, näen kuinka ne tanssivat vedessä, liikkuvat kevyesti ja niin vaivattomasti tuossa kylmässä aineessa, joka vain muutaman minuutin jälkeen tappaisi minut. Rautu on aito pohjoisen asukki. Minä en ole, vaikka haluaisin olla.
— Rautu tulee kokemaan metsäjäniksen, riekon, kiirunan, pulmusen ja monen muun eläväisen kohtalon. Raudusta kerrotaan pian olipa kerran.

Minua kylmää. Mies on oikeassa. Me elämme rautujen kanssa lopun aikoja. Se tarkoittaa viimeisiä vuosia, vuosikymmeniä ja vuosisatoja. Ilmastonmuutos ja Euroopan parlamentin 28. marraskuuta 2019 julkistama ilmastohätätila sekä napajäätiköiden sulaminen ja lumettomat talvet ovat niin valtavia ongelmia, etteivät ihmisaivot pysty sitä tajuamaan.

— Mikä tätä oloa sitten lohduttaisi?
— Kun tuijottaa rautujärven pohjaa, sitä unohtaa edes hetkeksi kaiken ikävän, sillä ei meistä kukaan jaksa koko ajan miettiä ikäviä, eikä mieti rautukaan, luulen niin. Sillä on nälkä.

Ja niin käy, että lopulta me kaikki haluamme vain syödä toisemme.

rautupilkki

Kalakasku on julkaistu Monni Himarin Erältä, eräistä -lastukokoelmassa (Wilder Mind Media, 2020).

Rautupilkki valolla

Vihreän ja punaisen sävyinen rautudisko on hämärään vuodenaikaan paras tapa koettaa ansaita kalojen huomio. Etenkin kaamosaikaan ja paksulla jäällä, jota luonnonvalo ei läpäise, kannattaa suosia valolla varustettua rautupilkkiä.

Valolla varustetun rautupilkin päähän kannattaa sitoa tapsi ja sen päähän mormuska, johon kiepauttaa punaisen tai valkoisen kärpäsentoukan. Koukku voi olla myös mallia värikoukku, jonka ottipiste voi houkutella kaloja iskemään kiinni hanakammin.

Lue lisää pilkkivinkkejä tältä kokoomasivulta »

rautupilkki valolla
Rautupilkki valolla on kuin rautujen oma disko.