Rautupilkillä

Rautu (Salvelinus alpinus) kantaa kyljillään kaamoksen ja revontulet sävyt. Punavatsainen pohjoisen pioneerikala on monen talvikalastajan unelma, ja silti moni miettii, miten pilkkiä rautua. Tästä artikkelista löydät kasapäin vinkkejä raudun kalastamiseen talviaikaan.

Sisällysluettelo

• Rautu-lastu
• Raudun alamitta ja rauhoitusaika
• Raudun kalastus Lapissa
• Valopilkki
• Isot rautulätkät
• Kevätsyönti

Rautupilkillä sysimustalla jäällä

Saappaiden alla levittyvä täyteläinen pimeys muistutti avaruutta, jossa kaamosauringon kaukaisista säteistä tuikkivat jäähileet muodostivat uuden ajan tähdistön ja tuhansia galakseja.

Ollaan rautupilkillä. Mustan jään vangiksi jääneet, miljoonat pienet ilmakuplat olivat synnyttäneet äärimmäisen pikkutarkkoja ja samalla upean ylimalkaisia opaalin hohtoisia pohjanpaloja tai siveltimen vetoja, joissa ei onnistu kuin kaikista suurenmoisin taiteilija. Maaemo on maalannut kauniisti mustalle kanvaasilleen, mietin hiljaa. Näky oli yhtä aikaa ikiaikainen ja neitseellinen. Kohta sille roiskahtaisi kontrastiksi verenpunaista.

Vaikka petolliselta näyttävä jää oli todellisuudessa tarpeeksi paksua kantamaan kaltaistani pitkää ja ronskia naista sekä rotevaa ystävääni, päätimme pysytellä lähellä rantaa. Siellä raudutkin olivat. Ne mielivät matalia kivikoita, joiden suojissa on hyvä lymytä.

Lyön kirveellä itselleni pilkkireikää, ja yhden monista muodoistaan ottanut vesi murenee hajoten kevyeksi pölyksi, jota tuuli pyörittää sileällä selällä.

Pian vanha terä haukkaa vettä, ja märkää loiskahtaa ympäriinsä. Tämän lasisen pinnan alla aukeaa toinen universumi, maailma ja koti — raudun reviiri, jonka pioneeri-kalan lailla omi itselleen jääkauden jälkeen, kun se valloitti makeat vedet, asettui taloksi, lisääntyi ja täytti järvet ja joet.

— Rautu kantaa mukanaan revontulien ja kaamoksen sävyt. Rautuun on värjätty pohjoinen, ja sen tummaan selkään, kyljiltä alas valuviin suurentuviin keltapilkkuihin, punaiseksi muuttuvaan vatsaan ja evien valkoisiin reunuksiin on lyöty mystinen leima, mies lähes loitsuaa. Hän tietää rauduista kaiken. Kuuntelen lumoutuneena, kun hän jatkaa:

— Rautu valitsee värinsä elinympäristönsä mukaan, ja silti samasta järvestä voi saada väritykseltään kaksi toisistaan täysin poikkeavaa lajin edustajaa. Rautu on itse transformaatio, ikuinen muutos olevasta. Rautu on menneestä maailmasta, kylmässä viihtyvä muinaisjäännös. Rautu ei sopeudu, eikä se haluakaan. Mitä mieltä olisi elää ympäristössä, joka on haalea ja jäätön? Viistoista-asteinen järvivesi on siinä rajoilla, lämpimämmässä tukehtuu. Pohjoiseen se mieli, ja pohjoiseen se tuli. Pohjoinen on raudun koti.

Makaan vatsallani ohuen retkipatjan päällä. Nenänpää rikkoo hyistä pintaa. Vesi on jäätynyt helmiksi pilkkisiimaan. Tuijotan hypnotisoituna mustaan aukkoon, oveen rautujen maailmaan.

Jään alla, aivan alapuolellani, terhakkaat kalat tökkivät pilkkiä ja käyvät kokeilemassa onneaan. Minä näen ne kaikki, näen kuinka ne tanssivat vedessä, liikkuvat kevyesti ja niin vaivattomasti tuossa kylmässä aineessa, joka vain muutaman minuutin jälkeen tappaisi minut. Rautu on aito pohjoisen asukki. Minä en ole, vaikka haluaisin olla.
— Rautu tulee kokemaan metsäjäniksen, riekon, kiirunan, pulmusen ja monen muun eläväisen kohtalon. Raudusta kerrotaan pian olipa kerran.

Minua kylmää. Mies on oikeassa. Me elämme rautujen kanssa lopun aikoja. Se tarkoittaa viimeisiä vuosia, vuosikymmeniä ja vuosisatoja. Ilmastonmuutos ja Euroopan parlamentin 28. marraskuuta 2019 julkistama ilmastohätätila sekä napajäätiköiden sulaminen ja lumettomat talvet ovat niin valtavia ongelmia, etteivät ihmisaivot pysty sitä tajuamaan.

— Mikä tätä oloa sitten lohduttaisi?
— Kun tuijottaa rautujärven pohjaa, sitä unohtaa edes hetkeksi kaiken ikävän, sillä ei meistä kukaan jaksa koko ajan miettiä ikäviä, eikä mieti rautukaan, luulen niin. Sillä on nälkä.

Ja niin käy, että lopulta me kaikki haluamme vain syödä toisemme.

Raudun alamitta ja rauhoitusaika

Raudulle on asetettu Suomessa alamitta toisin kuin Norjassa, jossa monet kääpiöityneet populaatiot ovat kutukypsiä jo 15 cm pituisina.

• Raudun alamitta eli sallittu pyyntimitta Vuoksen vesistössä on vähintään 60 cm.
• Raudun alamitta Inarijärvessä eli sallittu pyyntimitta on vähintään 45 cm.
• Norjassa raudulle ei ole määritelty pyyntimittaa.

Raudun rauhoitusaika:

• Nieriä eli rautu (joksi sitä kutsutaan Lapissa) on kokonaan rauhoitettu Kuolimossa ja Saimaassa Puumalansalmen ja Vuoksenniskan välisellä alueella. Muualla Vuoksen vesistössä raudun rauhoitusaika on 1.9.–30.11.

Raudun kalastus Lapissa

Ylä-Lapin kaloista rautu lienee kaikista himotuin, eikä vain kauniin ulkoasunsa vaan myös maittavan lihansa vuoksi. Suomessa rautuja voi pyytää Käsivarresta, Inarin pohjoispuolelta ja Sevettijärven itä- ja/tai kaakkoispuolelta. Muualtakin rautuja voi löytyä, mutta kuten aina, kaikista kalapaikoista ei kerrota muille.

Tässä muutamia Lapin Käsivarren rautujärviä:

• Ailakkajärvi
• Lossujärvi
• Pitsusjärvi
• Salmijärvi
• Somasjärvi
• Somaslompolo
• Toskaljärvi

Utsjoen rautujärviä:

• Kuoppilasjärvi
• Loktajärvi
• Pirkejärvi
• Rohtojärvi
• Rohtolompolo
• Ravdojärvi

Inarin kunnan rautupaikkoja:

• Hammastunturin Rautujärvi
• Inarijärvi
• Iso Rovijärvi
• Surnujärvi
• Tuulijärvi
• Vaassalijärvi
• Vainosjärvi
• Äälisjärvi

Rautua tavataan harvakseltaan myös Itä-Suomen karuissa järvissä, joita ovat Kuolimo, Yövesi, Puruvesi ja Orivesi.

Iso rautulätkä toimii parhaiten

Suurikokoisia rautulätkä toimii usein parhaiten. Rautulätkän isolla koolla imitoidaan toista rautua, joka on saapunut vieraalle reviirille. Tarkoitus onsiis ärsyttää rautua. Sen vuoksi rautu yleensä tökkii nokallaan rautulätkää ennen kuin käy kiinni makupalaan.

Me ongimme sellaisilla rautupilkeillä, joiden perään on sidottu tapsi ja tapsin päähän morri. Morrin voi toki jättää poiskin tai korvata sen värikoukulla. Syöttinä käytämme punaista ja/tai valkoista kärpäsentoukkaa.

Rautu syö parhaiten keväällä

Kevät on raudun parasta syöntiaikaa. Tällä tarkoitetaan maalis-toukokuuta, jolloin päivät ovat valoisia. Etenkin kaamoksen aikaan kannattaa käyttää Norolanin vilkkuvaloa, mutta meillä se on toiminut hienosti myös kevätjäillä.

Valopilkin tai ison rautulätkän perään tapsilla kiinnitetty värikoukku, mormuska tai rautuperho ovat nekin hyviä vaihtoehtoja kokeiltavaksi.

Me kalastamme isompia rautua 0,30 millisellä siimalla. Rautupilkin siimaksi kannattaa aina valita itseä miellyttävä paksuus väliltä 0,27–0,35 mm.

Metallissista ja värikkäistä rautulätkistä parhaiten ovat toimineet pronssi, kulta ja puna-oranssi-sininen kombo (jonka näet alla olevassa kuvassa).