Talvikalastusta tavan talviteltasta

Miten onnistuu absidista pilkkiminen? Mitä kairareikien kanssa tulee ottaa huomioon, ja miksi erkka pelasti tämänkertaisen kalareissun?

Norjalainen ilmatieteenlaitos lupasi kaunista säätä, ja kartalta löytyi uusi kiinnostava taimenjärvi. Ja sehän tarkoitti vain yhtä asiaa: rensselit valmiiksi ja kohti tunturia!

Perille kohteeseen päästyämme etsimme jäältä kohdan, jonka paikansimme GPS:n avulla. Olimme jo etukäteen kotona tutkineet, mihin asentopaikka kannattaisi sijoittaa.

Kairasimme pilkkireiät, kokosimme teltan ja laitoimme muutenkin mukavasti. Makuupussit saivat ilmaantua sen aikaa, kun laitoimme lounasta pohjoisen taivaan alla.

pilkillä
Talvinen kalamaja ja asentopaikka kunnossa. Pyynti voi alkaa!

Vaikka teltassa pötköttää mukavasti, minun on mahdotonta olla pitkiä aikoja vatsallani. Niskani eivät nimittäin pidä kyseisestä asennosta, puolisolla sen sijaan ei ole vastaavaa ongelmaa. Kadehdittavaa.

Koska lunta oli jäällä varsin vähän, emme voineet kaivaa absidin sisälle ”hautaa”, jonka pohjalle pilkkireiät kairattaisiin. Tällaisessa tilanteessa teltan makuutilan edustalla istuminen onnistuisi paremmin, kun jalkoja voisi roikottaa eivätkä paikat puutuisi risti-istunnasta tai niskat vatsallaan makuusta.

Mutta näillä mentiin, ja aluksi mentiinkin hyvin pitkään ilman minkäänlaisia tapahtumia.

Neljältä aamuyöllä kaikki kuitenkin muuttui.

Järven rannalla sijaitsevan mökin pariskunta tuli tervehtimään.

Saimme kuulla, ettei aktiivipilkintä tuota kovin helpolla saalista tästä järvestä. Lusikat tulisi laskea ihan pohjaan ja jättää niille sijoillensa lojumaan, kunnes tunturitaimen haistaisi herkun ja kävisi siihen kiinni.

Otimme neuvot kiitollisina vastaan.

Odotimme, ja odotimme.

Minä vaivuin uneen puolen yön tietämillä. Puolisoni vähän perästä.

Jos on koskaan nukkunut ootto-ongen vieressä, tietää, miten kulkusten kilinälle voi ehdollistua: ei mene kauaa, kunnes tajuaa tilanteen, siis sen että kala on kiinni. Siinä vaiheessa on kuitenkin saattanut unohtaa olevansa tiukasti makuupussin suojissa, kuten kävi puolisolleni.

Teltan sisäilma oli sakeana untuvista, jotka pöllähtivät revenneestä makuupussista, kun puolisoni riuhtaisi itsensä esiin.

En vieläkään ymmärrä, minkä sattuman kautta teltan lattialta löytyi erkkaa (rulla oli tullut mukaan vahingossa mutta kuuluu nykyisin vakiovarusteisiin). Ja onneksi löytyi, sillä sen avulla saimme paikattua revenneen kankaan.

Taimenetkin saatiin ylös, ja niitä saatiin paljon.

Kotona kalat pääsivät ensin suolaan ja sitten savuun.

Untuvia löytyy samaisesta vaellusteltasta edelleen, vielä näin kahden vuoden jälkeenkin.

Nykyisin nukumme kuitenkin mukavammin ja tilavammin Polar Birdin pilkkiteltassa.

pilkkiteltta