Päiväkirjasta: 6. tammikuuta 2023
Kun asustaa Porsangerinvuonon pohjukassa, joutuu aina malttamaan mielensä pilkkikauden avauksen suhteen.
Jos Lapissa on samana päivänä 30 astetta pakkasta, täällä lauhkea meri-ilmasto pitää mittarin lukemat miinus kymmenessä tai alle.
Mutta talvi tulee, kuten ainakin toistaiseksi joka vuosi. Onneksi.
Ja viimein meillekin on satanut niin paljon lunta, että kelkkareitit ovat auenneet.
Pakkasimme päiväpilkkiä varten kalastusvälineet pilkkipulkkaan ja hurautimme läheiselle rautujärvelle.
Tuo rautujärvi on sellainen, joka antaa saalista yleensä vain tammi-helmikuussa. Maaliskuussa nousemme ylemmäs tunturiin, sinnekin rautua ja tunturitaimenta pyytämään.
Ottipeleinä toimivat tälläkin kertaa Norolanin valopilkit, joista etenkin punainen maistuu raudulle.
Niin kävi tällä kertaa, että nostin kototekoisella morrilla kuusi kaunista rautua, puolisoni kaksi. Suolistuksen jälkeen kalat pääsivät kahden päivän suolaan, minkä jälkeen ne savustettiin ja naatittiin bataattimuusin ja chili bearnaisen kera.
Toim. huom. Nämä päiväkirjamerkinnät ovat lyhyitä tuokioita omilta kalareissuilta. Jutun kuvina toimivat nyt mutta myös jatkossakin puhelinkuvat, niitä kun on helppo napsia talteen tarpeen tullen.
